Olen ollut jo pitkään kyllästynyt trendeihin.
Varsinkin niihin, jotka esitellään sääntöinä.
Markkinointi pitäisi tehdä näin. Brändi pitäisi rakentaa noin. Pitäisi julkaista enemmän videoita ja näyttää omat kasvot. Ensin täytyy löytää oma niche, sitten rajata sitä pienemmäksi ja sen jälkeen ilmeisesti vielä vähän pienemmäksi. Tätä kaavaa pitää käyttää nyt, ennen kuin kaikki siirtyvät seuraavaan.
Jonkin aikaa yritin pysyä mukana.
Seurasin, mitä muut brändit tekivät, ja muokkasin omaa tekemistäni sen mukaan. Jos jokin näytti toimivan muilla, ajattelin, että munkin pitäisi varmaan tehdä samoin. Siltä menestyvän yrityksen rakentaminen näytti – tai ainakin sellaisen kuvan internet antoi.
Ongelma oli siinä, ettei mikään siitä tuntunut omalta.
Sanat olivat viimeisteltyjä, neuvot kuulostivat järkeviltä ja paperilla kaikki näytti oikealta. Silti tunsin olevani koko ajan kauempana siitä brändistä, jota yritin rakentaa.
Kun aloin rakentaa Wander Balancea uudelleen, lopetin viimein sen miettimisen, mitä mun kuuluisi tehdä. Sen sijaan kysyin itseltäni paljon yksinkertaisemman kysymyksen:
Miksi tämä ei tunnu oikealta?
Vastaus oli ärsyttävän ilmeinen.
Olin käyttänyt niin paljon aikaa muiden ihmisten kuuntelemiseen, etten enää kunnolla kuullut omaa ääntäni. Seurasin ideoita, jotka eivät sopineet mun persoonaani, arvoihini tai siihen syyhyn, jonka takia olin alun perin perustanut Wander Balancen.
Niinpä lopetin yrittämästä tehdä brändistä jotain, mitä se ei ollut.
En enää kohdellut jokaista uutta markkinointitrendiä kiireellisenä toimintaohjeena. Lakkasin ajattelemasta, että jonkun toisen toimivasta strategiasta pitäisi automaattisesti tulla myös mun strategiani. Annoin itselleni luvan rakentaa hitaammin, puhua rehellisemmin ja tehdä päätöksiä, jotka sopivat oikeasti tähän brändiin.
Kaikesta ei tietenkään tullut yhtäkkiä helppoa. En herännyt seuraavana aamuna täydellisen strategian ja tuhansien odottavien tilausten keskeltä.
Mutta tekeminen alkoi jälleen tuntua omalta.
Ja sillä oli enemmän merkitystä kuin olin odottanut.
Jos olet joskus huomannut, että mitä enemmän neuvoja kulutat, sitä vaikeammaksi oman mielipiteesi kuuleminen muuttuu, saatat pitää myös artikkelista Mitä enemmän neuvoja kulutin, sitä vähemmän luotin itseeni.
Kun kaikki alkaa näyttää samalta
Trendit eivät ole automaattisesti huono asia. Joskus ne ovat hyödyllisiä, hauskoja tai oikeasti kokeilemisen arvoisia.
Ongelma alkaa silloin, kun niiden seuraamisesta tulee niin automaattista, ettet enää pysähdy miettimään, sopivatko ne sulle ollenkaan.
Näet kaikkialla samoja lauseita, neuvoja ja lupauksia. Sitten alat käyttää niitä itsekin ilman, että oikein edes huomaat sitä. Lopulta kaikki yrittävät erottua muista täsmälleen samalla tavalla, ja yhtäkkiä kaikki näyttää kummallisen samanlaiselta.
Tätä ei tapahdu vain yritysmaailmassa.
Aina löytyy uusi tapa, jolla sun pitäisi järjestää aamusi, sisustaa kotisi, parantaa tapojasi tai muuttua paremmaksi versioksi itsestäsi. Voit käyttää niin paljon aikaa ideoiden keräämiseen siitä ihmisestä, joksi voisit joskus tulla, että yhteys siihen ihmiseen, joka olet jo nyt, alkaa kadota.
Kun vertaat jatkuvasti omaa tavallista elämääsi muiden siloteltuihin hetkiin, on entistä vaikeampaa huomata, mikä omassa elämässäsi on jo hyvin. Juuri siinä kiitollisuus, aitous ja täydellisen elämän illuusio kohtaavat toisensa.
Tämä ei tarkoita, että sun pitäisi jättää jokainen uusi idea huomiotta tai kieltäytyä muuttumasta. Saat vain itse päättää, mitkä ideat oikeasti kuuluvat sun elämääsi.
Kaikki trendit eivät ansaitse huomiotasi. Jokainen suosittu strategia ei sovi sun persoonallisuuteesi, eikä sun tarvitse muokata itseäsi uudelleen aina, kun internet muuttaa mieltään.
Saat myös hidastaa, vaikka kaikki verkossa näyttäisi liikkuvan koko ajan nopeammin. Sun ei tarvitse elää internetin tahdissa vain tunteaksesi pysyväsi mukana.
Sun ei tarvitse olla äänekkäämpi jäädäksesi mieleen
Moni ajattelee, että erottuminen vaatii sitä, että on äänekkäämpi, rohkeampi ja näkyvämpi.
Mutta ihmiset eivät muista vain huoneen äänekkäintä ihmistä. He muistavat ihmisen, joka tuntui aidolta.
Sun ei tarvitse rakentaa itsellesi suurempaa persoonaa tai muuttaa koko elämääsi sisällöksi. Sun ei tarvitse kopioida jonkun toisen tapaa puhua vain siksi, että se näyttää toimivan hänellä.
Asiat, jotka tekevät susta erilaisen, ovat yleensä jo olemassa: sun arvosi, näkökulmasi, huumorisi ja ne valinnat, joita teet silloin, kun kukaan ei anna sulle valmista kaavaa.
Vaikeinta on luottaa niihin tarpeeksi, jotta uskallat myös näyttää ne.
Wander Balancesta tuli selkeämpi silloin, kun lopetin yrittämästä mahduttaa sitä jonkun muun käsitykseen siitä, miltä hyvinvointibrändin pitäisi näyttää.
Wander Balance ei ole täällä kertomassa, miten rakennat täydellisen aamurutiinin tai muutut parhaaksi versioksi itsestäsi viidessä helpossa vaiheessa. Tämä brändi on olemassa oikeaa elämää varten – sen keskeneräistä, tavallista ja välillä sekavaakin versiota.
Paikka, jossa sun ei tarvitse jatkuvasti jahdata seuraavaa vastausta.
Paikka, joka muistuttaa kuuntelemaan itseäsi ennen kuin internet päättää, mitä sun pitäisi seuraavaksi haluta.
Trendit tulevat muuttumaan jatkossakin. Aina tulee uusi alusta, strategia, estetiikka tai sääntö, jota ei kuulemma missään nimessä kannata jättää huomiotta.
Voit kokeilla niitä, jotka kiinnostavat sua oikeasti. Loput saavat mennä ohi.
Sun ei tarvitse keksiä itseäsi jatkuvasti uudelleen vain todistaaksesi, että olet menossa eteenpäin.
Joskus rehellisintä, mitä voit tehdä, on pysyä lähellä sitä, mikä tuntuu jo valmiiksi omalta.
