Mitä elämä tarkoittaa sulle?
Ei se, miltä hyvän elämän pitäisi näyttää.
Ei se versio, jonka kertoisit siksi, että se kuulostaa järkevältä, vaikuttavalta tai muiden on helppo ymmärtää se.
Mitä elämä oikeasti tarkoittaa sulle?
Kysymys kuulostaa yksinkertaiselta, kunnes yrität vastata siihen lainaamatta jonkun muun sanoja.
Useimmat meistä ovat tottuneet elämään ainakin osittain autopilotilla. Syömme, teemme töitä, nukumme, hoidamme asiat, jotka täytyy hoitaa, ja katsomme lempisarjamme jo viidettä kertaa, koska uuden sarjan aloittaminen tuntuu jostain syystä sitoumukselta.
Sitten avaamme sosiaalisen median rentoutuaksemme, löytääksemme inspiraatiota tai nähdäksemme, mitä muut tekevät.
Ja yhtäkkiä taas yksi tunti on kadonnut.
Mikä siellä oli niin kiinnostavaa, että jäit katsomaan?
Oliko se jälleen yksi hyödyllinen vinkki? Uusi rutiini? Joku selittämässä, kuinka rakennetaan täydellinen bisnes? Vai video, joka lupasi auttaa sua manifestoimaan unelmaelämäsi 30 päivässä?
Ymmärrän muutoksen kaipuun. Mäkin haluan muuttaa asioita omassa elämässäni.
Mutta ennen kuin alat rakentaa unelmaelämääsi, ostat uuden kurssin tai seuraat jonkun toisen tarkkaa viiden askeleen järjestelmää, kannattaa kysyä itseltäsi kaksi kysymystä:
Mitä mä oikeasti haluan elämältä?
Ja mitä mun pitäisi tehdä päästäkseni sitä kohti?
Jos ajatus kuulostaa tutulta, saatat pitää myös tekstistä Mitä tehdä uuden kurssin ostamisen sijaan.
Et luultavasti saa kaikkia vastauksia heti. Se on normaalia. Yrität kuulla omat ajatuksesi vietettyäsi vuosia muiden ihmisten vastausten ympäröimänä.
Kun toisto alkaa tuntua omalta halulta
Kun näet samanlaista elämää tarpeeksi usein, se alkaa tuntua normaalilta.
Tietynlainen koti. Tietynlainen keho. Tietynlainen aamurutiini. Tietynlainen työ, parisuhde, vaatekaappi ja keittiötaso, jolla ei tietenkään ole mitään epäkäytännöllistä näkyvillä.
Joskus sosiaalinen media näyttää sulle jotain, mitä oikeasti haluat. Se voi esitellä mahdollisuuksia, joita et ollut koskaan aikaisemmin ajatellut. Ei ole mitään väärää siinä, että saat inspiraatiota jonkun toisen elämästä.
Mutta toisto voi myös saada tutun asian tuntumaan omalta halulta.
Saatat alkaa ajatella: ”Ehkä mäkin haluan tuota”, vaikka todellisuudessa olet vain nähnyt sen satoja kertoja.
Olen huomannut itsessäni jotain hieman erilaista.
Mitä enemmän olen nähnyt internetissä elämän kiillotettua versiota, sitä selvemmin olen ymmärtänyt, mitä en halua.
Sosiaalisessa mediassa esitetty maailma tuntuu olevan hyvin kaukana omista unelmistani.
Aina on olemassa uusi trendi, kurssi, liiketoimintamalli, elämäntapa tai muka välttämätön tapa. Vuosi vaihtuu, mutta viesti pysyy usein samana: joku toinen on löytänyt oikean tavan elää, ja sinä olet enää yhden ostoksen tai aamurutiinin päässä siitä, että tekisit kaiken viimein oikein.
Mutta kuka päätti, että meidän kaikkien pitäisi tehdä asiat samalla tavalla?
Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa rakentaa yritystä, liikkua, syödä, levätä, luoda kotia tai elää omaa elämää.
Valinnoilla on tietysti seurauksia, meillä on velvollisuuksia ja elämässä on käytännön realiteetteja. ”Tee vain sitä, mikä tuntuu oikealta” ei ole taikakeino vapautua laskujen maksamisesta tai muiden ihmisten huomioimisesta.
Silti sulle oikea suunta voi näyttää jonkun toisen silmissä täysin tavalliselta, hämmentävältä tai jopa väärältä.
Se ei tee siitä automaattisesti väärää.
Joskus vanha muisto kertoo jotain olennaista
2000-luvulla mulla ja isälläni oli yhteinen harrastus: karaoken laulaminen.
Se oli vain jotain, mitä teimme yhdessä. Siihen ei liittynyt sisältöstrategiaa. Kenenkään ei tarvinnut tehdä siitä sivubisnestä, dokumentoida kokemusta tai selittää, kuinka karaoke säätelee hermostoa.
Ostin hiljattain omat karaokevehkeet.
Ja voi että, kuinka paljon muistoja ne toivat mieleen.
Laulut, tunnelma ja isän kanssa vietetyt karaokehetket muistuttivat mua ajasta, jolloin niin suuri osa elämästä ei vielä kulkenut näytön kautta.
En väitä, että kaikki oli paremmin 2000-luvulla. Selvisimme kyseenalaisista muotivalinnoista ja internetyhteyksistä, jotka pitivät ensin kummallista ääntä ennen kuin päästivät meidät verkkoon.
Mutta nostalgia voi joskus kertoa jotain hyödyllistä.
Se voi muistuttaa sua asioista, jotka saivat sut tuntemaan itsesi omaksi itseksesi ennen kuin aloit arvioida, olivatko ne hyödyllisiä, vaikuttavia tai jakamisen arvoisia.
Ehkä lapsuudessasi tai nuoruudessasi oli jotain, mistä pidit ja mikä katosi vähitellen elämästäsi. Piirtäminen, laulaminen, lukeminen, pyöräily, käsillä tekeminen, ulkona oleminen tai kokonaisen albumin kuunteleminen ilman, että teet samalla kolmea muuta asiaa.
Sun ei tarvitse palata ajassa taaksepäin tai yrittää rakentaa menneisyyttä uudelleen täysin samanlaisena.
Mutta muistossa saattaa olla vihje.
Ehkä et kaipaa itse tekemistä. Saatat kaivata sitä, kuinka läsnä olit, kuinka vähän välitit siitä, olitko siinä hyvä, tai kuinka helppoa jostakin oli nauttia ilman, että sen piti johtaa mihinkään.
Tylsä osa, jota kukaan ei voi tehdä puolestasi
Tämän vuoksi suosittelen usein kirjoittamista.
Tiedän. Kirjoittaminen voi kuulostaa tylsältä.
Se on osittain koko asian tarkoitus.
Siinä ei ole algoritmia, joka tarjoaa sulle heti viihdyttävämmän ajatuksen. Kukaan ei ilmesty kahdentoista sekunnin kuluttua kertomaan, mikä vastauksesi pitäisi olla. Sun täytyy istua siinä ja kirjoittaa se itse.
Joskus saatat tuijottaa sivua tai seinää puoli tuntia.
Näin käy mullekin välillä, kun yritän keksiä sisältöä sosiaaliseen mediaan. En siis voi väittää viettäväni jokaista hiljaista hetkeä vastaanottamalla syvällistä viisautta maailmankaikkeudelta. Joskus seinä pysyy seinänä.
Ajatukset alkavat kuitenkin yleensä ilmestyä, kun lakkaat pakottamasta niitä.
Ensimmäiset vastaukset voivat tuntua liian pieniltä, itsestään selviltä tai riittämättömän vaikuttavilta. Kiinnitä niihin silti huomiota.
Ne voivat kertoa, että haluat viettää enemmän aikaa perheesi kanssa. Että kaipaat käsillä tekemistä. Että haluat matkustaa, perustaa yrityksen, tehdä vähemmän töitä, laulaa taas karaokea tai viettää yhden illan ilman tunnetta siitä, että sun pitäisi kehittää itseäsi.
Ne voivat myös paljastaa, mitä et halua.
Se on aivan yhtä tärkeää.
Et tarvitse täydellistä päiväkirjaa, oikeita kirjoituskysymyksiä tai elämää muuttavaa oivallusta ennen aamupalaa. Tyhjä sivu riittää.
Jos kuitenkin haluat antaa ajatuksillesi oman paikan, voit tutustua päiväkirjoihin ja muistikirjoihin täällä. Mitään elämää mullistavaa ei vaadita – vain paikka ajatuksillesi.
Kokeile kirjoittaa ylös, mitä mieleesi tulee, kun kysyt:
Miltä haluan tavallisten päivieni tuntuvan?
Mistä nauttisin edelleen, vaikka kukaan ei koskaan näkisi mun tekevän sitä?
Mitä ihailemani verkossa näkyvän elämän osia haluaisin oikeasti elää joka päivä?
Mitkä ajatukset palaavat mieleeni yhä uudelleen, kun kaikki muu hiljenee?
Älä huolestu, jos vastauksesi ovat ristiriidassa keskenään. Ihmiset ovat sellaisia. Voit haluta seikkailuja ja vakautta. Voit haluta menestyvän yrityksen ja elämän, joka ei pyöri pelkästään työn ympärillä. Voit pitää kauniista asioista ilman, että haluat kotisi muuttuvan pysyväksi valokuvausstudioksi.
Tavoitteena ei ole tuottaa täydellistä elämänsuunnitelmaa yhden istunnon aikana.
Tarkoituksena on antaa omille ajatuksillesi riittävästi tilaa liittyä keskusteluun.
Intuitiosi saattaa olla internetiä hiljaisempi
Intuitiosta puhutaan usein kuin se saapuisi täydellisen varmuuden ja dramaattisen taustamusiikin kanssa.
Mun intuitioni ei ainakaan toimi niin.
Joskus intuitio on vain pieni tunne siitä, että jokin sopii, vaikka en vielä osaisi selittää miksi. Joskus se on helpotus, jonka tunnen myöntäessäni, etten oikeasti haluakaan asiaa, jota kuvittelin, että mun pitäisi haluta.
Voit silti kysyä neuvoa. Voit tutkia asioita, oppia muilta ja muuttaa mielesi.
Mutta tiedon etsiminen on eri asia kuin luvan pyytäminen internetiltä oman elämäsi elämiseen.
Olen kirjoittanut tästä lisää tekstissä Mitä enemmän kulutin neuvoja, sitä vähemmän luotin itseeni.
Päätöksesi ei tarvitse toisen ihmisen hyväksyntää ollakseen oikea sulle.
Eikä sun tarvitse selittää koko polkuasi ihmisille, jotka ymmärtävät vain kaikkein tutuimman reitin.
Eri tavalla valitseminen voi tuntua epämukavalta. Saatat pelätä, että muut tuomitsevat tai ymmärtävät sut väärin tai etääntyvät sinusta, kun lakkaat olemasta se versio itsestäsi, johon he ovat tottuneet.
Niin voi tapahtua.
Mutta jatkuvalla itsensä mukauttamisella hyväksyttäväksi on myös hintansa. Saatat lopulta tulla pidetyksi ihmisenä, jonka esittämiseen olet itse täysin uupunut.
Omalta tuntuvan elämän eläminen ei tarkoita, että sun pitäisi irtisanoutua huomenna, muuttaa mökkiin tai heittää puhelimesi mereen.
Se voi alkaa huomaamisesta.
Huomaa, mikä antaa sulle energiaa ilman, että sun täytyy todistaa sitä kenellekään. Huomaa, minkä asioiden äärelle palaat yhä uudelleen. Huomaa, mitkä unelmat pysyvät, kun et ole hetkeen katsonut muiden ihmisten elämää.
Ehkä sun ei tarvitse manifestoida kokonaan uutta elämää seuraavien 30 päivän aikana.
Ehkä tarvitset ensin tarpeeksi hiljaisuutta ymmärtääksesi, millaista elämää olet yrittämässä rakentaa.
Vastaukset voivat tulla hitaasti. Anna niiden tulla.
Oikea elämä on jo käynnissä samalla, kun yrität selvittää, mitä siltä haluat.
Siksi jätän sulle lopuksi vielä saman kysymyksen:
Mitä elämä tarkoittaa sulle silloin, kun kukaan muu ei vastaa puolestasi?
Kaipaisitko sähköpostiisi hieman vähemmän hälyä?
Wander Balance -kirjeissä jaan rehellisiä ajatuksia nykyelämästä, itseluottamuksesta, hitaammasta elämästä ja oman suunnan löytämisestä kaiken neuvotulvan keskellä.
Ei päivittäisiä motivaatiopuheita. Ei painetta keksiä itseäsi uudelleen.
Vain ajatuksella kirjoitettuja sähköposteja oikeaa elämää varten.
