Olen miettinyt viime aikoina paljon sitä outoa painetta, jonka sosiaalinen media meille luo.
Se ei yleensä tule yhtenä selkeänä käskynä. Kukaan ei suoraan käske sua olemaan vähemmän oma itsesi.
Alat vain huomata, millaiset asiat saavat huomiota.
Tietynlaiset puhetavat, elämäntyylit ja tavat esitellä itseään näyttävät toimivan. Osa elämästä on helppo jakaa, kun taas toiset puolet tuntuvat liian tavallisilta, epävarmoilta tai sotkuisilta.
Hiljalleen alat mukautua.
Käytät sanoja, joita et normaalisti käyttäisi. Yrität luoda oikeanlaisen tunnelman. Piilotat elämästäsi osat, jotka eivät sovi rakentamaasi kuvaan.
Usein et edes huomaa tekeväsi sitä.
Opettelet vain käyttäytymään paikassa, jossa kaikkea voidaan katsella, arvostella ja mitata.
Lopulta omana itsenä oleminen alkaa tuntua yllättävän riskialttiilta.
Opimme hyväksyttävän tavan olla katsomalla sitä, mikä palkitaan
Sosiaalinen media opettaa toiston kautta.
Näet, mitkä mielipiteet saavat hyväksyntää, millaiset elämäntyylit herättävät huomiota ja millaisia menestyksen versioita jaetaan eniten. Vaikka et tietoisesti kopioisi niitä, ne alkavat vaikuttaa käsitykseesi siitä, mikä kuuluu someen.
Tavallinen päivä ei ehkä tunnu tarpeeksi kiinnostavalta jaettavaksi. Keskeneräinen ajatus ei kuulosta riittävän itsevarmalta. Valokuva on melkein hyvä, mutta taustalla oleva huone näyttää liikaa siltä kuin siellä oikeasti asuisi joku.
Niinpä muokkaat sitä.
Kuvan muokkaamisessa tai julkaisun miettimisessä etukäteen ei ole automaattisesti mitään väärää. Me kaikki valitsemme, mitä jaamme, eikä kukaan ole velkaa internetille täydellistä pääsyä omaan elämäänsä.
Ongelma alkaa silloin, kun muokattu versio tuntuu hyväksyttävämmältä kuin sen takana oleva oikea ihminen.
Alat miettiä jokaista sanaa liikaa. Pohdit, sopivatko kiinnostuksenkohteesi muiden käsitykseen susta. Välttelet asioista puhumista, jos ne saattaisivat saada sut näyttämään epävarmalta, epäonnistuneelta tai vaikeasti määriteltävältä.
Lopulta saatat tulla todella hyväksi esittämään versiota itsestäsi, joka ei enää tunnu sulta.
Aitoudestakin on tehty esitys
Internetissä puhutaan jatkuvasti aitoudesta.
Brändien pitäisi olla aitoja. Sisällöntuottajien pitäisi näyttää haavoittuvuutensa. Ihmisten pitäisi jakaa oikeaa elämäänsä.
Mutta aitoudestakin tehdään helposti strategia.
Haavoittuvuudesta tulee tarkasti rakennettu tarina, jonka lopussa on selkeä opetus. Vaikeasta kokemuksesta tehdään hyödyllistä sisältöä. Tavallinen hetki asetellaan näyttämään harkitun epätäydelliseltä.
Jopa aitous voi alkaa tuntua asialta, joka pitäisi suorittaa oikein.
Se luo oudon tilanteen. Sua kannustetaan olemaan oma itsesi, mutta mielellään tavalla, joka on edelleen kaunis, helposti ymmärrettävä ja muiden vaivattomasti kulutettavissa.
Oikea elämä ei aina toimi niin.
Joskus et tiedä, mikä kokemuksen opetus oli. Joskus muutat mieltäsi. Välillä tunteesi ovat ristiriitaisia, kotisi on sotkuinen eikä päivällä ole mitään merkityksellistä päätöstä.
Sun ei tarvitse muuttaa jokaista inhimillistä kokemusta tarinaksi.
Eikä sun tarvitse paketoida persoonallisuuttasi niin, että algoritmi ymmärtäisi sen.
Voit olla aito jakamatta kaikkea
Omana itsenä oleminen somessa ei tarkoita jokaisen yksityisen ajatuksen, vaikean päivän tai henkilökohtaisen asian julkaisemista.
Yksityisyys ei ole epärehellisyyttä.
Saat pitää ihmissuhteet, muistot, vaikeudet ja osan tavallisesta elämästäsi omana tietonasi. Voit valita, mikä kuuluu internetiin, luomatta samalla valheellista versiota itsestäsi.
Aitoudessa ei ole niinkään kyse siitä, kuinka paljon kerrot. Olennaisempaa on se, tuntuuko jakamasi asia todelta.
Puhutko tavalla, joka kuulostaa sulta? Kerrotko mielipiteen, johon oikeasti uskot? Tunnistatko esittelemäsi elämän omaksesi myös silloin, kun kamera suljetaan?
Sun ei tarvitse todistaa aitouttasi tekemällä olosi epämukavaksi.
Tavoitteena ei ole täydellinen avoimuus.
Tarkoitus on pienentää etäisyyttä esittelemäsi ihmisen ja sen ihmisen välillä, jonka itse tunnet olevasi.
Muiden muokatut elämät muuttavat tapaamme nähdä omamme
Useimmat ihmiset eivät näytä somessa kaikkea.
He jakavat asioita, jotka tuntuvat kiinnostavilta, kauniilta, onnistuneilta tai valmiilta muiden nähtäväksi. Se ei tarkoita, että kaikki valehtelisivat. Näemme vain valittuja osia.
Ongelma alkaa, kun nuo osat toistuvat niin usein, että ne alkavat näyttää kokonaisilta elämiltä.
Näet kauniin kodin ilman kuvan ulkopuolelle jääviä huoneita. Yrityksen saavutukset ilman hitaita kuukausia, virheitä ja epävarmuutta. Parisuhteen ilman tavallisia erimielisyyksiä tai iltoja, jolloin molemmat tuijottavat omia näyttöjään.
Sen jälkeen vertaat näitä valittuja hetkiä koko omaan elämääsi.
Sun pyykkikasasi, väsyneet päiväsi, vastaamattomat viestisi ja epävarmuutesi ovat mukana vertailussa. Heidän vastaavat hetkensä eivät ole.
Tietenkin oma elämäsi voi alkaa tuntua jäljessä olevalta.
Tämä on osa täydellisen elämän illuusiota sosiaalisessa mediassa. Näkemäsi elämä ei välttämättä ole valheellinen, mutta se on keskeneräinen kuva todellisuudesta.
Sun elämäsi saa näyttää sisältäpäin tavallisemmalta.
Siellähän sä sitä oikeasti elät.
Miksi piilotamme osat, jotka eivät sovi kuvaan?
En usko, että ihmiset piilottavat itseään somessa siksi, että he olisivat luonnostaan epärehellisiä.
Yleensä yritämme suojella itseämme.
Emme halua tulla arvostelluiksi, väärinymmärretyiksi tai torjutuiksi. Saatamme pelätä, että epävarmuuden näyttäminen saa meidät vaikuttamaan heikoilta tai että vaikeasta vaiheesta puhuminen muuttaa muiden käsitystä meistä.
Lisäksi tunnemme painetta pysyä samanlaisina.
Kun olet rakentanut itsestäsi tietynlaisen kuvan, suunnan muuttaminen voi tuntua nololta. Ehkä olet rakentanut identiteettisi kunnianhimon ympärille ja haluatkin nyt rauhallisemman elämän. Ehkä olit varma tavoitteestasi ja ymmärsit myöhemmin, ettei se ollutkaan sun.
Oikeat ihmiset muuttuvat.
Verkkoon rakennetun identiteetin odotetaan pysyvän tunnistettavana.
Siksi voi olla vaikeaa myöntää, ettet enää halua samaa kuin ennen tai että yrität edelleen selvittää jotain.
Mielen muuttaminen ei tee susta epärehellistä.
Muutoksen piilottaminen voi viedä sut kauemmas itsestäsi.
Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää
Sosiaalinen media näyttää meille jatkuvasti melko kapean valikoiman erilaisia elämiä.
Nopea kasvu, näkyvä menestys, kauniit kodit, optimoidut rutiinit ja jatkuva edistyminen on helppo muuttaa sisällöksi. Rauhallinen elämä, jossa on tarpeeksi aikaa, tavallisia iloja ja huonosti kuvattavia tavoitteita, on vaikeampi esitellä.
Se ei tee sellaisesta elämästä vähemmän merkityksellistä.
Ehkä haluat rakentaa maailmanlaajuisen brändin. Ehkä haluat työn, joka jättää iltasi rauhaan. Saatat haluta sekä kunnianhimoa että rauhallisen kodin, johon voit palata.
Elämäsi ei tarvitse sopia siististi yhteen internetin kategoriaan.
Saat haluta keskenään ristiriitaisia asioita. Voit olla kunnianhimoinen muuttamatta jokaista tuntia työajaksi. Voit nauttia yksinkertaisesta elämästä luopumatta suurista unelmistasi. Voit edetä hitaasti ja liikkua silti kohti jotain tärkeää.
Minkään tästä ei tarvitse näyttää vaikuttavalta ollakseen merkityksellistä.
Pelkoa on helppo myydä
On olemassa myös toinen syy siihen, miksi niin suuri osa verkkosisällöstä saa sut kyseenalaistamaan itsesi.
Pelko myy.
Toimi nyt ennen kuin on liian myöhäistä. Aloita tänään tai jäät jälkeen. Osta kurssi ennen kuin ovet sulkeutuvat sellaisella voimalla, etteivät ne ilmeisesti enää koskaan aukea.
Viesti on aina samanlainen: nykyinen elämäsi ei riitä ja sun täytyy liikkua nopeammin ennen kuin menetät mahdollisuutesi.
Kun näet tämän tarpeeksi usein, oman ajan käyttäminen alkaa tuntua vaaralliselta. Rauhallisemman elämän valitseminen näyttää kunnianhimon puutteelta. Päätös olla ostamatta jonkun muun ratkaisua tuntuu jälkeen jäämiseltä.
Et kuitenkaan automaattisesti epäonnistu siksi, että tarvitset enemmän aikaa.
Et epäonnistu siksi, että valitsit tavoitteita, jotka eivät näytä internetissä vaikuttavilta. Etkä epäonnistu siksi, ettei jonkun toisen unelma tuntunut oikealta sulle.
Saat itse päättää, mitä menestys tarkoittaa sun elämässäsi.
Se voi tarkoittaa jonkin suuren rakentamista. Se voi tarkoittaa sitä, että aikaa ja energiaa jää myös rakastamillesi ihmisille. Todennäköisesti siihen kuuluu asioita, joita ei voi esitellä yhdessä kuvassa.
Mun piti lopettaa yrittämästä kuulostaa kaikilta muilta
Tunnistin tämän paineen rakentaessani Wander Balancea uudelleen.
Jonkin aikaa seurasin neuvoja siitä, miten brändin pitäisi puhua, markkinoida ja esitellä itsensä. Lopputulos saattoi näyttää oikealta, mutta se ei tuntunut mun omaltani.
Yritin mahduttaa Wander Balancen jonkun toisen käsitykseen siitä, miltä hyvinvointibrändin pitäisi näyttää.
Brändistä tuli selkeämpi, kun lopetin sen yrittämisen.
Annoin itselleni luvan kirjoittaa rehellisemmin, käyttää omaa huumoriani ja myöntää, ettei mulla ole kaikkia vastauksia. Lopetin jokaisen trendin kohtelemisen toimintaohjeena ja aloin rakentaa jotain sellaista, minkä olisin itse halunnut löytää.
Siksi trendit saavat muuttua ilman, että sun täytyy jahdata niitä.
Omana itsenä oleminen ei tehnyt jokaisesta päätöksestä helppoa.
Se sai tekemisen tuntumaan jälleen mun omaltani.
Ihmisyys ei ole virhe henkilöbrändissäsi
Sulla tulee olemaan epävarmoja päiviä. Sanot joskus jotain kömpelöä, muutat mieltäsi tai jaat jotain, mikä ei saa paljon huomiota.
Mikään näistä ei määrittele sitä, kuka olet.
Tykkäykset eivät mittaa rehellisyyttä. Näkyvyys ei mittaa arvoa. Se, ettei algoritmi palkitse jotain, ei tarkoita, ettei asiaa kannattanut sanoa.
Sun ei myöskään tarvitse tehdä elämästäsi julkista, jotta sillä olisi merkitystä.
Saat nauttia jostain julkaisematta sitä. Voit onnistua kertomatta siitä heti. Saat käydä läpi vaikean vaiheen muuttamatta sitä sisällöksi.
Elämäsi on edelleen todellinen silloin, kun kukaan ei katso.
Ehkä omana itsenä oleminen somessa alkaa sen muistamisesta, että verkkoversiosi on vain yksi osa sua.
Sen ei tarvitse sisältää kaikkea.
Sen ei kuitenkaan pitäisi vaatia sua katoamaan.
Sun ei tarvitse esittää elämääsi
Sun ei tarvitse silotella jokaista kokemusta, rakentaa persoonallisuuttasi trendin ympärille tai jahdata unelmaa vain siksi, että se näyttää jonkun toisen elämässä vakuuttavalta.
Saat puhua omalla äänelläsi, vaikka se ei noudattaisi tavallista kaavaa. Saat jakaa tavallisia hetkiä. Saat pitää yksityiset asiat yksityisinä. Elämäsi saa olla monimutkaista, keskeneräistä ja vaikeasti tiivistettävää.
Omana itsenä oleminen somessa ei suojaa sua kaikelta arvostelulta.
Mutta jonkin toisen version jatkuvalla esittämisellä on oma hintansa.
Jossain vaiheessa sun täytyy palata takaisin ruudun takana olevaan elämääsi.
Sen pitäisi tuntua edelleen omalta.
