Viime aikoina olen miettinyt paljon sitä, miten helppoa on kadottaa itsensä.
Ei siksi, että elämässä tapahtuisi jotain suurta tai dramaattista —
vaan siksi, että kaikki ympärillä on jatkuvasti äänessä.
Puhelin.
Ilmoitukset.
Neuvot.
Vertailu.
“Pitäisi”-ajattelu.
Huomasin jossain vaiheessa, etten enää oikein kuullut omia ajatuksiani.
Kun kaikki tuntuu meluisalta, hiljaisuus ei ole passiivista
Meille myydään jatkuvasti ajatusta siitä, että meidän pitäisi tehdä asiat tietyllä tavalla.
Parempi rutiini.
Tehokkaampi aikataulu.
Oikea tapa voida hyvin.
Oikea tapa elää.
Sama viesti toistuu vuodesta toiseen — vain sanat vaihtuvat.
Mutta totuus on tämä:
ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää, voida hyvin tai olla ihminen.
Se, mikä toimii yhdelle, ei välttämättä toimi toiselle.
Ja silti annamme yllättävän helposti muiden kertoa meille, mikä olisi meille parasta.
Miksi analogiset tavat alkoivat vetää puoleensa
Jossain vaiheessa aloin kaivata jotain konkreettista.
Jotain, mikä ei vaatinut ruutua.
Jotain, mikä ei yrittänyt optimoida minua.
Aloin tehdä pieniä, analogisia asioita:
- kirjoittaa ajatuksia käsin
- sytyttää kynttilän ilman erityistä syytä
- istua hetken hiljaa ilman tavoitetta
- tehdä asioita hitaasti, vaikka voisin tehdä ne nopeammin
Nämä hetket eivät “korjanneet” elämääni.
Ne palauttivat minut takaisin siihen.
Analogiset tavat eivät ole vastalause teknologialle — vaan paluu itseesi
Analogisuus ei tarkoita sitä, että teknologia olisi pahasta.
Se tarkoittaa, että kaikkea ei tarvitse tehdä sen kautta.
Kun kirjoitat käsin, ajatuksesi hidastuvat.
Kun luot fyysisen rituaalin, kehosi ymmärtää, että nyt saa pysähtyä.
Kun ympäristösi muuttuu rauhallisemmaksi, mielikin seuraa perässä.
Nämä tavat eivät ole suorituksia.
Ne ovat ankkureita.
Kukaan ei tunne sinua paremmin kuin sinä itse
Sosiaalinen media on taitava kertomaan meille, mitä meidän pitäisi tehdä.
Mutta se ei tunne:
- sinun hermostoasi
- sinun historiaasi
- sinun rajoja
- sinun rytmiä
Sinä tunnet.
Ja usein ne vastaukset, joita etsit, eivät löydy lisää kuuntelemalla muita —
vaan olemalla hetken hiljaa itsesi kanssa.
Ei ole oikeaa tapaa elää
Ei ole oikeaa tapaa voida hyvin.
Ei ole oikeaa tapaa hidastaa.
Ei ole oikeaa tapaa rakentaa elämää tai yritystä.
On vain tapoja, jotka tuntuvat sinulle oikeilta — ja tapoja, jotka eivät.
Analogiset tavat auttoivat minua kuulemaan sen eron uudelleen.
Siksi tämä kaikki on olemassa
Tämä on yksi syy, miksi loin Wander Balancen.
En lisääkseni lisää melua.
En myydäkseni “täydellistä elämäntapaa”.
Vaan luodakseni tilan, jossa:
- hidastaminen on sallittua
- keskeneräisyys on ok
- läsnäolo riittää
Jos luet tätä ja tunnet pientä helpotusta —
ehkä et tarvitse uutta suuntaa.
Ehkä tarvitset vain luvan palata takaisin itseesi.
Ja se on enemmän kuin tarpeeksi 🌿