On päiviä, jolloin heräät eikä mikään tunnu selkeältä.
Ei sinun suunnitelmiasi.
Ei sinun energiaasi.
Ei sinun suuntaan.
Eivät edes ajatuksesi.
Olet väsynyt... mutta ei sellainen väsymys, joka korjaa unen.
Olet ylikuormittunut... mutta et pysty osoittamaan yhtä asiaa, joka sen aiheutti.
Olet jumissa halutaksesi liikkua ja maailman pysähtymisen hetkeksi välillä.
Ja rehellisesti?
Se on yksi inhimillisimmistä tunteista.
Meidän ei ole tarkoitus olla päällä koko ajan.
Meidän ei ole tarkoituskaan aina saada vastausta.
Meidän ei ole tarkoitus tietää jatkuvasti seuraavaa askelta.
Mutta maailma, jossa elämme?
Se saa sinut tuntemaan, että sinun pitäisi.
Joka päivä joku netissä sanoo sinulle:
"Ryhtykää massiivisiin toimiin."
"Työnnä kovemmin."
"Olet jäämässä jälkeen."
"Jos et liiku nyt, jäät paitsi."
Se saa sinut tuntemaan, että lepääminen on vaarallista.
Niin kuin pysähtyminen on epäonnistuminen.
Kuten hidastaminen on vastuutonta.
Mutta tässä on totuus, jonka opettelen yhä uudelleen ja uudelleen:
**Sinulla on lupa olla tietämättä.**
Saat pitää tauon.
Sinulla on lupa pitää vapaapäivä.
Sinulla on lupa tuntea olosi ylikuormitetuksi.
Mitään pahaa ei tapahdu, kun pysähdyt hetkeksi.
Elämäsi ei hajoa.
Unelmasi eivät katoa.
Sinusta ei tule "laiskaa".
Et missaa mitään maagista onnistumisen ikkunaa.
Sinusta tulee yksinkertaisesti taas ihminen.
Joskus "en tiedä mitä tehdä" -tunne on mielesi tapa sanoa:
"Ole hyvä, tarvitsen hetken."
"En jaksa kantaa enempää tänään."
"Olen kyllästynyt teeskentelemään olevani kunnossa."
Ja se on okei.
On ihan okei istua alas.
On ihan okei keittää kuppi teetä ja olla tekemättä mitään.
On ihan ok tuijottaa ulos ikkunasta ja antaa sateen tihkua ilman, että tarvitsee korjata mitään.
Selkeyttä ei tarvitse pakottaa.
Selkeys koittaa, kun mielelle on vihdoin tilaa.
Motivaatiota ei tarvitse pakottaa.
Motivaatio palaa, kun paine laskee.
Sinun ei tarvitse esiintyä ulos ylikuormituksesta.
Itse asiassa parannat hidastamalla tarpeeksi tunteaksesi sen.
Epämiellyttävä totuus on, että hiljaisuus tuntuu usein epäonnistumiselta… koska emme ole tottuneet olemaan hiljaa.
Mutta hiljaisuus on se paikka, jossa todelliset vastauksesi näkyvät.
Ei silloin kun on kiire.
Ei silloin kun on stressaantunut.
Ei silloin, kun yrität olla tuottava, vaikka jokainen osa sinusta on uupunut.
Joskus tärkeintä, mitä voit tehdä, on antaa tämän päivän olla hiljaa.
Istu pehmeissä vaatteissasi.
Anna mielesi leijua.
Anna sydämesi hengittää vähän.
Anna itsesi olla hämmentynyt, väsynyt, surullinen tai mitä ikinä oletkaan juuri nyt.
Ja huomenna?
Ajattelet selkeämmin.
Kehollasi on enemmän tilaa.
Mielesi tuntuu hieman kevyemmältä.
Ja löydät seuraavan pienen askeleen pakottamatta sitä.
Mutta tänään… ole vain.
Et ole jäljessä.
Et ole myöhässä.
Et ole epäonnistumassa.
Olet vain ihminen.
Ja se riittää.