Joinakin päivinä avaan puhelimen edes tajuamatta, että olen päättänyt tehdä niin.
Tarkistan yhden ilmoituksen, vilkaisen nopeasti Instagramia ja huomaan yhtäkkiä olevani kymmenen videon päässä siitä, mistä aloitin. Joku kertoo huonoja uutisia. Toinen ilmoittaa valtavasta saavutuksestaan. Tuntematon ihminen kertoo, että tuhlaan potentiaaliani, ja heti hänen jälkeensä toinen esittelee aamurutiinin, jonka pitäisi ilmeisesti ratkaista koko ongelma.
Viisi minuuttia myöhemmin pääni tuntuu täydeltä.
Mitään dramaattista ei ole tapahtunut. Olen seissyt koko ajan samassa paikassa ja luultavasti vain odottanut veden kiehumista.
Silti olen jo väsynyt.
Tämä on yksi nykyelämän oudoimmista puolista. Otamme vastaan valtavan määrän tietoa, mutta emme oikein laske sitä miksikään tekemiseksi. Fyysisesti olemme ehkä istuneet sohvalla kymmenen minuuttia. Mielessämme olemme kuitenkin ehtineet vierailla useassa maassa, lukea maailman kriisistä, verrata elämäämme kahteentoista tuntemattomaan ja saada neuvoja ongelmiin, joita emme vielä hetki sitten tienneet meillä olevan.
Sitten ihmettelemme, miksi keskittyminen tuntuu vaikealta.
Jokainen tyhjä hetki täytetään
Lähes jokaisesta vapaasta hetkestä on tullut tilaisuus kuluttaa jotain.
Tarkistamme puhelimen jonossa seistessä. Kuuntelemme podcastia kahvia tehdessä. Vastaamme viesteihin kävellessä. Edes television katsominen ei ilmeisesti enää riitä yksinään, sillä käteen päätyy usein samalla toinen näyttö.
Hiljaisuudesta on tullut jotain, mikä pitäisi korjata.
En usko, että useimmat meistä huomaavat, kuinka paljon otamme vastaan, ennen kuin omien ajatusten kuuleminen alkaa tuntua vaikealta. Ongelma ei välttämättä ole tieto itsessään. Mahdollisuus oppia uutta, tutustua erilaisiin ajatuksiin ja olla yhteydessä muihin ihmisiin on aidosti hyödyllinen.
Ongelma on siinä, ettei minkään välissä ole juuri lainkaan tilaa.
Seuraava mielipide saapuu ennen kuin olet ehtinyt miettiä edellistä. Otsikko muuttaa mielialaasi, vaikka et edes avaisi koko artikkelia. Neuvot työstä, terveydestä, kodista, tavoista ja tulevaisuudesta seuraavat mukana koko päivän.
Lopulta kaikki alkaa sekoittua yhdeksi massaksi.
Et ole huono keskittymään.
Olet vain yrittänyt kiinnittää huomiota aivan liian moneen asiaan.
Kuinka moni ajatuksistasi alkoi jostain muualta?
Välillä mietin, kuinka moni tavoittelemani asia on oikeasti ollut mun omani.
Halusinko niitä aidosti vai näinkö ne vain niin monta kertaa, että ne alkoivat tuntua tärkeiltä?
Se on hieman epämukava kysymys.
Internet ei ainoastaan näytä meille, mitä muut ihmiset tekevät. Se myös vihjailee hiljaa, mitä hyvään elämään pitäisi kuulua: tietynlainen koti, ura, keho, parisuhde, rutiini ja sopiva määrä kunnianhimoa.
Kun näet saman viestin tarpeeksi monta kertaa, on vaikea enää erottaa, valitsitko asian itse vai tarttuiko se vain mukaan.
Se ei tarkoita, että jokainen internetistä löytyvä idea olisi väärä tai manipuloiva. Joskus toinen ihminen esittelee sulle jotain, mikä parantaa elämääsi aidosti.
Mutta kaikki huomiosi herättävät asiat eivät ansaitse pitää sitä.
Tämä oivallus muutti tapaani käyttää internetiä. Kiinnostuin vähemmän paremman sisällön löytämisestä ja aloin kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka paljon sisältöä ylipäätään kulutin.
Jälkimmäinen olikin huomattavasti vaikeampaa.
Kaikki haluavat osan huomiostasi
Huomiosta on tullut yksi arvokkaimmista asioista, joita meillä on, ja todella moni yritys haluaa siitä oman osuutensa.
Sovellukset, uutissivustot, sosiaalinen media, sähköpostit ja mainokset on kaikki suunniteltu pitämään katseesi ruudulla hieman pidempään. Yksikään niistä ei herää aamulla miettimään, miten se voisi tehdä sun päivästä rauhallisemman.
Niiden tehtävä on saada sut jäämään.
Se ei tee internetistä pahaa. Mä pidän internetistä. Luet tätäkin sen ansiosta. Internet on auttanut mua oppimaan, työskentelemään, rakentamaan Wander Balancea sekä löytämään ihmisiä ja ajatuksia, joihin en muuten olisi koskaan törmännyt.
Mutta jokin asia voi olla hyödyllinen ja silti viedä sulta liikaa.
Huomion suojeleminen ei tarkoita sitä, että sun pitäisi kadota dramaattisesti, heittää puhelimesi järveen tai muuttaa paikkaan, jossa ei ole Wi-Fiä. Se alkaa siitä, että ymmärrät huomiosi olevan rajallinen, vaikka tarjolla oleva sisältö on loputonta.
Sä saat päättää, kuinka suuren osan mielestäsi internet saa viedä.
Vähemmän sisällön kuluttaminen tuntui yllättävän vaikealta
Pitkään ajattelin, että ratkaisu olisi paremman sisällön kuluttaminen.
Enemmän opettavaisia videoita. Enemmän hyödyllisiä podcasteja. Enemmän harkittuja ja järkeviä sometilejä. Jos kaikki aivoihini päätyvä sisältö olisi hyödyllistä, eihän määrällä voisi olla niin paljon väliä.
Aivoni eivät valitettavasti vaikuttaneet kovin vakuuttuneilta tästä logiikasta.
Hyödyllinenkin tieto on edelleen tietoa. Kymmenen tuntia opettavaista sisältöä antaa mielelle kymmenen tunnin edestä käsiteltävää. Tuottavuuspodcast voi ylikuormittaa aivan yhtä tehokkaasti kuin mikä tahansa muukin sisältö, vaikka se saattaa samalla saada sut tuntemaan olosi hieman vastuullisemmaksi.
Niinpä aloin kuluttaa vähemmän.
Aluksi huomasin tarttuvani puhelimeen jatkuvasti ajattelematta. Tein sitä keittiössä seistessä, veden kiehumista odottaessa, televisiota katsoessa ja jopa hampaita harjatessa.
Ilmeisesti ne kaksi minuuttia vaativat viihdettä.
En ollut tajunnut, kuinka epämukavilta muutama sekunti tyhjää tilaa oli alkanut tuntua. Heti kun mitään ei tapahtunut, mieleni alkoi etsiä jotain, millä täyttää sen.
Siitä ei tarvinnut syyllistää itseään. Puhelimet ja sovellukset on suunniteltu muuttumaan tavoiksi, ja olin harjoitellut tätä kyseistä tapaa erittäin tunnollisesti.
Aloin vain huomata sen.
Pienet hetket ilman näyttöä palauttivat huomioni mulle
Eniten auttaneet asiat olivat melkein ärsyttävän tavallisia.
Yhden sivun kirjoittaminen. Fyysisen kirjan lukeminen. Kynttilän sytyttäminen illalla. Kävelylle lähteminen ilman, että ensin täytyi löytää jotain kuunneltavaa. Ulkona kahvin kanssa istuminen niin, että kahvin juominen sai olla koko ohjelmanumero.
Mikään näistä ei ratkaissut kaikkia ongelmiani.
Ne vain katkaisivat sisältövirran tarpeeksi pitkäksi aikaa, jotta pystyin huomaamaan, mitä omassa päässäni tapahtui.
Sillä pienellä erolla oli merkitystä.
Kun huomiosi ei siirry jatkuvasti seuraavaan asiaan, ajatuksilla on aikaa tulla loppuun asti. Huomaat olevasi väsynyt, ärtynyt tai huolissasi sen sijaan, että peittäisit tunteen saman tien uudella sisällöllä. Hälyn alla odottaneet omat ideasi alkavat nousta esiin.
Siksi myös analogiset tavat muuttivat elämääni hiljalleen. Ne eivät tehneet musta vaikuttavampaa ihmistä. Ne antoivat mulle pieniä hetkiä, jolloin huomioni kuului jälleen mulle.
Sun ei tarvitse lähteä internetistä
Tavoitteena ei ole paeta nykyelämää.
Useimmat meistä tarvitsevat internetiä töihin, yhteydenpitoon, tiedon etsimiseen ja moniin asioihin, joista aidosti pidämme. Kaikkien sovellusten poistaminen ja täydellinen tavoittamattomuus eivät ole realistisia tai edes kaikille toivottavia ratkaisuja.
Internetin käyttämisellä ja jokaisen vapaan hetken antamisella sen täytettäväksi on kuitenkin eroa.
Voit lukea uutisia tarkistamatta niitä viittätoista kertaa päivässä. Voit nauttia sosiaalisesta mediasta aloittamatta ja päättämättä jokaista hiljaista hetkeä siellä. Voit kuunnella podcastia siksi, että se kiinnostaa sua – et siksi, että hiljaisuudessa käveleminen on alkanut tuntua sietämättömältä.
Saat myös jäädä jostain paitsi.
Se voi olla kaikkein vaikeinta hyväksyä.
Et tule näkemään jokaista hyödyllistä vinkkiä, tärkeää mielipidettä tai uutta trendiä. Vaikka viettäisit koko päivän internetissä, et siltikään pystyisi seuraamaan kaikkea. Sisältöä syntyy paljon enemmän kuin kukaan ihminen pystyy käsittelemään.
Mukana pysyminen on tehtävä, joka ei tule koskaan valmiiksi.
Siksi sun ei tarvitse elää internetin tahdissa. Se jatkaa päivittymistään riippumatta siitä, oletko katsomassa vai et.
Ehkä mielesi ei ole ongelma
Kun ajatukset tuntuvat hajanaisilta ja kaikki kuormittaa, on helppo päätellä, että sussa on jotain vikaa.
Ehkä keskittymiskykysi on muuttunut surkeaksi. Ehkä olet laiska, saamaton tai kykenemätön viemään mitään loppuun.
Tai ehkä mielesi kantaa enemmän kuin sen oli koskaan tarkoitus käsitellä yhtä aikaa.
Muiden mielipiteitä. Jatkuvaa vertailua. Uutisia kaikkialta maailmasta. Neuvoja elämäsi jokaiselle osa-alueelle. Pysyvää tunnetta siitä, että jotain tärkeää tapahtuu jossain muualla.
Suurin osa ihmisistä väsyisi lopulta tällaisen tietomäärän alla.
Ennen kuin alat etsiä jälleen uutta järjestelmää itsesi korjaamiseen, kokeile poistaa hetkeksi jotain.
Kun seuraavan kerran tartut puhelimeen ilman selvää syytä, jätä se paikoilleen viideksi minuutiksi. Huomaa, kuinka nopeasti mielesi alkaa etsiä jotain muuta kulutettavaa.
Siitä ei tarvitse tehdä haastetta, eikä itseäsi tarvitse syyllistää, vaikka ottaisit puhelimen kuitenkin käteen.
Huomaa vain se impulssi.
Tuo pieni hetki voi kertoa huomiostasi enemmän kuin yksikään uusi tuottavuusvideo.
Anna ajatuksillesi paikka
Yksi yksinkertaisimmista tavoista, joilla olen saanut ajatuksiani rauhoitettua, on kirjoittaa ne johonkin pään ulkopuolelle.
Päiväkirjan kirjoittaminen ei ratkaise kaikkea, eikä muistikirja järjestä elämääsi uudelleen sillä aikaa, kun nukut.
Hieman harmillista, tiedän.
Kirjoittaminen luo kuitenkin vähän etäisyyttä sun ja mielessäsi pyörivien asioiden välille. Päässä valtavalta tuntuva ajatus voi näyttää paperilla paljon helpommin käsiteltävältä. Saatat huomata, mitkä huolet toistuvat jatkuvasti ja mitkä ilmestyivät vasta viisi minuuttia sitten näkemäsi sisällön mukana.
Sun ei tarvitse kirjoittaa kauniisti tai tehdä siitä täydellistä päivittäistä rituaalia. Muutama rehellinen lause riittää.
Jos haluat yhden yksinkertaisen paikan aloittamiseen, voit tutustua White Wellness Journaliin täällä.
Mielesi ei ehkä tarvitse tänään jälleen yhtä uutta vastausta.
Se saattaa tarvita vain hieman vähemmän hälyä ja tarpeeksi tilaa kuullakseen sen, minkä se jo tietää.
