En aloittanut kirjoittamista siksi, että olisin tykännyt siitä.
Aloitin, koska olin väsynyt kantamaan kaikkea vain omassa päässäni.
Etsin vastauksia kirjoista, podcasteista ja ihmisiltä, jotka näyttivät tietävän, miten elämä pitäisi elää.
Hauskinta – tai ehkä vähän surullisinta – oli se, että mitä enemmän kuuntelin muiden neuvoja, sitä vähemmän kuuntelin itseäni.
Kirjoittaminen ei yhtäkkiä ratkaissut kaikkea.
Mutta se antoi ajatuksilleni paikan olla muuallakin kuin vain omassa päässäni.
Ajatukset eivät katoa vain siksi, että päätät olla ajattelematta niitä.
Pitkään ajattelin, että pystyn ajattelemaan kaiken puhki.
Jos vain pysyn tarpeeksi kiireisenä, ehkä levoton olo menee ohi.
Eipä mennyt.
Se vain alkoi näkyä eri tavoilla.
Ei meidän pää ole mikään loputon varasto.
Sinne mahtuu yllättävän paljon ajatuksia, huolia ja pieniä asioita, joihin ei koskaan oikein pysähdy.
Kun aloin kirjoittaa niitä ylös, moni asia alkoi loksahtaa paikoilleen.
Huomasin samoja ajatusmalleja.
Huomasin, mitkä asiat veivät energiaa.
Ja miksi päädyin tekemään samoja päätöksiä yhä uudelleen.
Harvemmin mikään muuttuu yhdessä yössä.
Mutta aika vaikea mitään on muuttaa, jos ei koskaan pysähdy huomaamaan, mitä omassa elämässä oikeasti tapahtuu.
Sinun ei tarvitse rakentaa elämääsi sen mukaan, mitä joku muu tekee.
Joka päivä joku kertoo, mikä juuri hänellä toimi.
Ja se on ihan okei.
Mutta se ei tarkoita, että sama toimisi sinulla.
Välillä tuntuu, että somessa kaikki tietävät, miten elämä pitäisi elää.
Herää aikaisin.
Meditoi.
Osta se kurssi.
Kokeile tätä metodia.
Niitä neuvoja kyllä löytyy joka suunnasta.
En usko, että meiltä puuttuu enää tietoa. Luulen, että monelta meistä puuttuu ennemmin aikaa kuunnella itseään.
Siksi pidän tästä päiväkirjasta.
Se ei yritä kertoa, mitä sinun pitäisi ajatella.
Se antaa ajatuksillesi paikan. Ja joskus se riittää siihen, että asiat alkavat näyttää vähän selkeämmiltä.
Jos haluat, voit koota myös oman boksisi päiväkirjasta, kynttilästä ja korusta.
Tai aloittaa ihan vain päiväkirjasta.
Tärkeintä ei ole se, mitä ostat. Vaan se, että alat kuunnella itseäsi vähän enemmän kuin algoritmia.
